Miksi?

Miksi mulle on niin helvetin tärkeää painaa vähemmän? Miksi koko onnellisuuteni riippuu siitä? Tuntuu ettei kukaan muu lähipiirissäni ole näin kriittinen itseään kohtaan paisti minä mutten sitten taas kun lukee kaikki laihdutus/sh -blogeja niin huomaa että, jep, muutkin ovat. Sinänsä lohduttavaa, olisi vain niin helppoa jos olisi joku sielunsisko kelle kertoa että miltä musta tuntuu ja jonka seurassa voisi rauhassa joko syödä tai olla syömättä. Joku joka tietää. On kuitenkin eräs ystävä, joka tietää että mulla on jonkilaisia ruokaongelmia mutta en tiedä haluanko puhua hänelle - luulen että hän rupee laihduttamaan myös, jos kerron. Hän on itse lihonut jonkun verran viime aikoina ja ajattelen jotenkin että hän tulee kateelliseksi minulle kun huomaa että olen laihtunut tms. Taidan olla vainoharhainen.
Mun elämässä asiat on paremmin sitten kun olen laihin koko kaveriporukassa, sitten kun mun ei tarvii olla kronkeli mun vaatekaapin edessä kun kaikki puristaa tai näytän ryhävalaalta joku mekko päällä. Sittenkun olen laiha niin kaikki mun ihanat vanhat vaatteet, joita käytin lukiossa, sopii mulle. Sitten kun olen laiha... Siihen on vielä monta kiloa ja kuukautta aikaa.. Jos olen laihtunut kerta neljä kiloa kolmessa viikossa ( ja se ei näy missään, ainoastaan muutama hassu sentti kadonnut sieltä täältä, masusta onneksi sentää on lähtenyt 3,5cm) niin kauankohan menee laihduttaa 18 kiloa? 50:een kiloon on vielä matkaa ja niin on siitä alaspäinkin.. Ja varsinkin kun mitä laihemmaksi tulen, niin sitä vaikeampi kiloista on päästä eroon.

Kalorilaskuri sanoo, että jos syön ~900 kaloria päivässä, niin silloin painaisin 65kilo 15/11/10. Sounds good. MUTTA olen viikon sisään laihtunut vain noin 200 grammaaa! Hemmetti, vesilasillisen painon verran. Eli aika vähän.