Olen taas tajunnut jotain. (Mitenniin taas?)
No jokatapauuksessa, olen vähän pohtinut tätä syömissekoilua ja laihduttelua ja muuta ja oon tullu siihen tulokseen, että hoikempana en ole sen onnellisempi, enkä tasapainoisempi, kuin tämänkokoisenakaan. Olen ollut hoikka, 50 kiloinen ja olin ihan yhtä epävarma kuin nytkin, varmaan epävarmempikin. Laihdutanko sen takia että saisin muilta hyväksynnän vaiko sen takia, että hyväksyisin itseni. Ajattelen usein, että olisi kivaa että muut ihmiset kattois mua ja oli sillee VAU! Ei kukaan tuu kattomaan mua sillä tavalla, jos oon ite epävarma ja koen etten oo tarpeeksi hoikka. Mun pitäisi osata kantaa itteeni pää pystyssä ja olla ylpee mun kropasta eikä hävetä sitä.
Tää kaikki laihduttelusekoilu mitä oon harrastanut öö yli 7(?) vuotta, on...
Tää kaikki laihduttelusekoilu mitä oon harrastanut öö yli 7(?) vuotta, on...
A. Oon sekoittanut mun aineenvaihdunnan siihen pisteeseen, että mun kulutus ei ole sama kuin jollain laihduttamattomalla mun ikäisellä ja kokoisella naisella, mikä taas vaikuttaa siihen, että kun syön normaalin määrän, se lihottaa mua. Tässähän ei ole mitään järkeä ja olen ihan itse tämän itelleni aiheuttanut. Miksi siis jatkan jos laihduttamalla vaan sekoitan kroppaani enemmän. Ja niinkuin joskus jostain luin, laihduttaminen vie aina osan lihaksista mukanaan. Eli tästä voisi päätellä sen että mun lihakseni on jopa pienentyneet. :/ Miksi mä olen tehnyt tämän kropallen?
B. Koko tämä laihdutusrumba ei oo myöskään parantanut mun itsetuntoa, eikä mulla ole yhtään sen kauniinpi olo. Päinvastoin oon vaan yhä enemmän kiinnostunut siitä miltä näytän ja mulla on koko ajan läski olo, no matter paljonko painan. Olen myös paljon pinnallisempi kuin aikaisemmin. Tarkastelen koko ajan muita ihmisiä, mietin heidän painoaan, vaatevalintojaan ja elämäntapojaan. Mietin usein myös kuinka joillain ei ole ollenkaan itsekuria ja nauran partaani. Tämä asia hävettää mua ihan älyttömästi, koska en halua ajatella esimerkiksi ystävistäni pahaa ja vähätellä heidän tapaansa elää elämäänsä. Miksi niin teen, kun en halua että muut arvostelevat minun tapaani elää. En halua olla tällainen. Saan myös hirveät kiksit siitä, että jos joku tuttuni/ystäväni on lihonnut, tai jos olen hoikempi kuin joku ystäväni, minulle tulee ylemmyydentunne. Ihan sairasta! En ollut tällainen kusipää aiemmin.
Jonkin verran oon nyt tätä sun blogia lueskellu, itseni sieltä lähes joka kohdasta tunnistaen....
VastaaPoistaLaihdutteluni kesti vuosia, samalla kaavalla kuin sinullakin. Sitten lopulta väsähdin, mutta älysin myös, etten pysty lopettamaan laihdutusta. En ole läski, mutta hiukan löysä. Ja se unelmakroppa on ollut minullakin tavoitteena jo viitisen vuotta.
Nyt päätin oikeasti lopettaa laihdutamisen. Lopullisesti se ei oikein onnistu ainakaan vielä, mutta lupasin itselleni, että 2 kk päästä "saan" alkaa taas laihduttamaan jos vielä tunnen sen tarpeelliseksi.
Niimpä nyt olen sitten yrittänyt opetella syömään oikein, itsellänikin kun tuo aineenvaihdunta on paastoamis-ahmimis-toimistani täysin sekaisin.
Päätin että nyt annan kroppani palautua, jatkan sitten myöhemmin jos vielä sitä tuntuu.
Ensimmäiset päivät oli vaikeita, ahdisti ja tuntui etten saa syödä niin vapaasti.
Mutta pakotin itseni olemaan laskematta kaloreita. Jos mieleni teki pullaa mutta samalla ääni päässäni sanoi etten saa sitä syödä, niin silloin pakotin itseni syömään vähäsen.
Nyt olen alkanut jopa laihtumaan hiukan, kun intohimo ruokaan alkaa kadota. Tämä laihtuminen on saanut syömishäiriöni nostamaan uudelleen päätään, oli pakko taas alkaa väkisin syömään enemmän; laihdutan vasta 2 kk päästä!
Yritä sinäkin, saisit aineenvaihdunnan paranemaan ja kroppa raukka pääsisi hiukan lepäämään :)
2kk ilman laihdutusta ei ole loppuunsa pitkä aika, varsinkin kun sinäkin olet jo 7 vuotta yrittänyt laihduttaa.
No, teet mitä teet, tsemppiä kuitenkin, yritä jaksaa :)
Oi kiitos ihanasta kommentista! Toi on todella, todella helpottavaa kuulla että muut käy samoja asioita läpi kuin mä. Mulla on välillä niin naurettava olo kun ajattelen että oon oikeesti laihduttanut 7vuotta mutta oon silti tän kokonen kun oon, en mikään hoikka mut sellanen normi.
VastaaPoistaEihän siinä oikeesti oo mitään järkeä, että laihduttaa ja laiduttaa ja kuluttaa ittensä sillä, stressaa vaan siitä. Oon myös pohtinut että noiden laihdutusblogien lukeminen ei ainakaan auta tippakaan - päinvastoin. Se vaan tekee ihmisestä pinnallisen. :S
Mutta joo, kyllä munkin varmaan täytyy tää laihdutus lopettaa. Oon miettinyt et jos nyt tohon 66-65 kiloon pääsis, niin sitten voisin lopettaa ja harjoitella siinä kilomäärässä olemista ja paljonko voin sen painoisena syödä. Tohon painoon mulla ei ole kuin 2-3 kilon matka, eli voisin ajatella vaikka etttä vuosi 2012 olisi vapaa laihdutuksesta :) Mä aijon oikeesti yrittää lopettaa tän kroppani rääkkäyksen.
rupesin itkemään, tää teksti oli niin ihana ja kamala niin totta että rupesin itkemään. Tiesin aina tämän mut nyt kun joku kertoo siitä niin tiesin että se on totta. aivan ihana. Voimia ja haleja sulle olet aivan oikeassa, olet ihana! älä koskaa lopeta kirjottamista.
VastaaPoistaVoi ei, haleja ja jaksamista sinulle myös! <3
VastaaPoistaLöysinpäs sunkin blogiin, hyviä ajatuksia.
VastaaPoistaJa vastauksena sun kysymykseen; ole tyytyväinen siihen mitä olet. Ite ainakin oon jotenkin päässyt sinuksi sen kanssa että hey c'mon, en ole ikinä ollut laiha, miten musta yhtäkkiä tulisi sellainen? En ole edes ollut erityisen hoikka, vaan normaalipainon ylärajoilla ja massaa kertyy tasaisesti kaikkialle. Terve ja energinen keho on parasta mitä voi olla. Sekä terve mieli :)